Eipä kerkeä kesällä muuta tehdä kuin työtä. Ei se haittaa, töissä on kivaa kyllä. Kuuma on toimistossa!

Viime aikoina olen miettinyt, mitä päämäärää kohden olen matkalla. Minulla on lyhyen ajan päämääriä, kuten tutkinnon suorittaminen loppuun, mutta sen kummempaa päämäärää ei ole. Miksi pitäisi sitten olla joku päämäärä? Miksei voi vain elää mahdollisimman hyvin? Edellinen kysymys on hyvä, ja ei mitään muuta pitäisi enää tarvita. Kuitenkin joku siinä häiritsee, ettei elä jotain tiettyä suurta päämäärää kohti.

Koska en ole keksinyt mitään päämäärää, ja vaikuttaa siltä, ettei elämässä ole mitään yleisiä tai yhteistä päämäärää, olen päättänyt monen muun tavoin vain yrittää vaurastua elämässä. En halua vaurastua sen itsensä vuoksi, vaan vaurauden avulla ehkä pystyn löytämään itselleni jonkun päämäärän. Yksi päämäärä on siis ainakin selvityminen, koska ilman sitä kaikki muut päämäärät tulevat mahdottomiksi. Sen kunnianhimoisempi muoto on vaurastuminen, koska jos selviää vain kituuttamalla, ei ehdi kuin tehdä työtä.

Biologian kannalta päämäärä on lisääntyminen. Tämä päämäärä on selvästi kaikille yhteinen. Kukapa ei kokisi näitä luonnollisia himoja aika-ajoin. Ehkä on typerää ylpeyttä luulla, että ihmisillä olisi jotain suurempaa päämäärää kuin muilla lajeilla. Me olemme kuitenkin rationaalisia eläimiä, meillä on edellytykset tehdä valintaa rationaalisesti. Ehkäpä tämä mahdollistaa muutkin päämäärät. Biologinen päämäärä ei yksin vielä tyydytä - - tai ainakaan nyt en usko sen tyydyttävän. Tietenkin voisin ottaa biologisen päämäärän ensisijaiseksi tavoitteekseni ja sen jälkeen katsoa tilannetta uudelleen. Toisaalta kiehtoo enemmän ajatus, että minulla olisi joku korkeampi päämäärä, ja biologinen päämäärä olisi sivuosassa - - toteutuisi ohessa tai ei. On tosin hyvin mahdollista, että joudun vain joskus kauhukseni toteamaan, ettei elämä ole sen kummoisempi asia. Syntymä, (tylsä) elämä, (säälittävä) kuolema - - ohi on.

Teki mieli tulla vielä kirjoittamaan Vuodatukseen, vaikka väsyttää jo kovasti eikä ole edes mitään varsinaista asiaa, jota voisi pohtia. Kerron siis viime aikojen uudesta kiinnostuksen kohteesta.

Tämä kohde ei ole - - harmi kylläkin - - kaunis tyttö, vaan viime aikoina olen jäänyt koukkuun animesarjoihin :-) Ensin katsoin Kimi Ga Nozomu Eien -sarjan, joka käsitteli ihmissuhteita, rakkautta ja tuskaa. Aikaisemminkin olen koettanut animea katsoa, mutta vasta tämän sarjan aikana ensimmäisen kerran olin todella kiinnostunut ja innoissani. Kimi Gan jälkeen vertaisverkotin itselleni Full Metal Alchemistin, joka on 51 episodin sarja. Yksi episodi kestää noin 25 minuuttia. Tätäkin sarjaa olen innolla katsonut, ja muutamassa päivässä olen päässyt episodiin 34 asti. Full Metalin jälkeen on tarkoitus tutustua Elfen Lied -sarjaan, jota joku virtuaaliheppu jostain beneluxmaasta joskus kovasti hehkutti. Japanin kieli on kivan kuulosta. Tekisi mieli ottaa joku japanin peruskurssi yliopistolta.

Kesäloma alkoi perjantaina yliopiston puolesta. Maanantaina töihin hankkimaan euroja! Tiistaina mennään kaverin kanssa Casinolle holdemia kokeilemaan.

Koko kevään kestänyt projekti päättyi yliopistolla, ja sain tehtäväkseni kirjoittaa arviot projektin jäsenien panoksesta kurssin aikana. En epäröinyt hetkeäkään kirjoittaa totuutta, vaikka se tarkoittikin ikävien asioiden kirjoittamista eräästä henkilöstä. Arvostin totuutta enemmän kuin suhdettani tähän henkilöön, joka muutenkin oli ollut minulle ennestään tuntematon.

Kehotin kaikkia vastaamaan ehdotuksiini arvioistani, koska halusin välttää ottamasta itsevaltaisesti tuomiovaltaa itselleni, sillä olinhan vain normaali projektin jäsen siinä missä muutkin. Yritin kirjoittaa niin totuuden mukaisesti kuin pystyin ja miten olin asiat havainnut. Täytyy myöntää, etten kuitenkaan pystynyt sellaiseen kovuuteen, kuin täydellinen rehellisyys olisi vaatinut. Tämä ainoa henkilö, josta selvästi kirjoitin negatiivista palautetta, ei halunnut alkuunkaan myöntää väitteitäni. Hän järjestelmällisesti kiisti jokaisen kritiikin, jonka esitin. Jokaiselle kritiikille löytyi joku hänestä riippumaton selitys. Huomasin pian, että hän oli sitä tyyppiä, joka ei kykene tunnustamaan virheitään eikä heikkouksiaan. Vaikka minulla oli esittää kiistattomia faktoja väitteiteni perusteiksi, hän vain kiisti ja selitteli.

En tiedä, olinko heikko, kun en sitten jättänyt lopulliseen arvioon mitään tekstiä kyseisestä henkilöstä. En halunnut ottaa tuomiovaltaa itselleni, joten peräännyin arvostelemasta häntä hänen tahtonsa vastaisesti. Tuntui kuitenkin pahalta, etten pystynyt jättämään rehellistä lopputulosta. En kuitenkaan onneksi sortunut kirjoittamaan valheita. Jätin kyseisen kohdan tyhjäksi.
Joka päivä yleensä oppii jotain uutta. Tällä kertaa opin, että tällaiset arvioinnit on hyvä tehdä sokkona. Pitää panna jokainen jäsen kommentoimaan projektin jokaista muuta jäsentä ja kerätä tuloksista tiivistelmä.

Selvästi kritisoimani henkilö ei pystynyt ymmärtämään kritiikkiäni eikä varmasti muista minua hyvällä. Tuntuu tunnepuolella ikävältä tietenkin, kun välit huononevat jonkun kanssa, mutta toisaalta rationaalinen puoleni iloitsee siitä, etten taipunut totuuden pimittämiseen ihmissuhteiden takia.

Faija oli siivoamassa uudella kämpälläni. Harvoin sitä nykyään näkee, mutta melkein aina se on yhtä kärttyinen, kun tavataan. En voi kuin ihmetellä, miten ihminen jaksaa päivästä päivään elää niin kärttyistä elämää. Mitään syytähän ei olisi olla kärttyinen. Talous, perhe, työ, harrastukset ovat kaikki ilmeisen kunnossa. Minun vitsit sille ei ole kyllä koskaan uponnut. Tulee usein se kuuluisa kiusallinen hiljaisuus, kun kerron jotain "hauskaa", ja toinen on vakavana. Toisten kärttyisyys tarttuu. Ovat oikeita ilonpilaajia nuo murjottajat. Ei tee mieli tavata usein, kun hyvä päivä menee syyttä suotta kuitenkin murjottamisen katselemiseksi. En usko, että tuo on sitä "keski-iän kriisiä", koska tuota on jatkunut jo viimeiset 10 vuotta. Ah, on ihanaa anonyymiyden suojassa avautua. En ikinä viitsisi sille tätä viestiä esimerkiksi sähköpostittaa. Se on varmaan tuo vuosikymmenien absolutismi, mikä aiheuttaa tuon kärttyisyyden. Alkaisi minuakin aivan täydellisen varmasti vituttamaan, jos ei nollaisi aivoja kerran kuussa. Nyt mutsi tilasi niille ulkomaanmatkan. Toivottavasti se auttaa hetkeksi.