Maailmassa tapahtuu kostamista jatkuvasti. Hallitustenkin sanavarastoon kuuluu kosto. Mikä tekee kostosta niin suloista? Aihe tuli mieleeni, kun tulevan vuokra-asuntoni isännöitsijä kertoi puhelimitse, että asunnon edellinen asukas oli selittänyt, ettei ollut palauttanut asunnon avaimia vielä - - vaikka asunto oli ollut käyttämättä tyhjillään jo yli viikon - - koska hän ei ollut saanut omistajalta korvausta loppukuulta, jolloin hän ei asuntoa enää ollut tarvinnut. En toki tiedä hänen todellisia syitään eikä niillä edes ole merkitystä aiheen kannalta. Jos kyseessä on ollut protesti, niin ilmiössä on mielenkiintoista se, että vaikka avainten palauttamattomuudesta ajoissa ei ole koitunut omistajalle lainkaan harmia, niin se on ilmeisesti vähentänyt edellisen asukkaan mielipahaa, joka oli syntynyt omistajan joustamattomuuden takia. Siispä edes sillä ei näytä olevan merkitystä kohdistuuko kosto varsinaiseen kohteeseen. Yleinen vahingon siirtäminen eteenpäin näyttää rauhoittavan vihastunutta.

Käsitän koston varoituksena pahantekijälle. Lyöty lyö usein takaisin, koska haluaa viestittää lyöjälle, ettei lyöminen ole ikinä ilmaista. Jos lyöt, tulet lyödyksi. Älä siis lyö. Laitkin perustuvat edelliseen. Älä tapa, koska jos tapat, joudut vankilaan (Suomessahan tosin saa tappaa joutumatta vankilaan). Huomattavaa on, että lait eivät perustele sanktioita itse teon vääryydellä, vaan kylmästi selvittävät seuraukset. Tämä outo tosiasia johtunee siitä, ettei kukaan ole oikeutettu määrittelemään yleistä sääntöä tai auktoriteettia, josta perusteluja voitaisiin ammentaa. Ollaan siis päädytty siihen, ettei perustella lainkaan. Tämä on käytännön pakottama valinta, joka on hyväksyttävä yleiseksi toimintatavaksi. Omassa elämässä kukin voi sitten määritellä omat sääntönsä, joilla perustelee moraalipäätöksiään. Minusta Kantin kategorinen imperatiivi on erittäin pätevä määritelmä, jollekin toiselle se voi olla Mao Tsedongin pieni punainen kirjanen (jos siellä nyt moraalisääntöjä edes on, uskoisin näin).

Minun on syytä miettiä, että jos kosto todella on varoitus pahantekijälle, miksi sitten vahingon siirtäminen eteenpäin, jopa siitä itse hyötymättä, on yleistä.