Ylex-asemalta tulee Tiistain tanssi-ilta -ohjelma. Se on hyvä, että turvallinen elektroninen musiikki soi taustalla, kun aloitan uuden kokemuksen - - siis nettipäiväkirjan kirjoittamisen. Aikaisemmin olen vähän aikaa kirjoittanut perinteistä päiväkirjaa paperille, mutta se ei ollut pitkä kokemus. Tekstitkin ovat varmasti kadonneet. Olin silloin ehkä noin 10-vuotias ja halusin matkia isää. Se oli leikkiä. Onnistuneempi päiväkirjakokemus oli matkapäiväkirjan kirjoittaminen 12-vuotiaana Mallorcalla. Se päiväkirja on jopa tallella. Se on minulle hyvin arvokas ikkuna 90-luvulle.

Nyt 10 vuotta myöhemmin aloitan jälleen päiväkirjan kirjoittamisen. Jännittää vähän.

Olen yrittänyt miettiä, mikä olisi paras tapa toimia erään ystäväni kanssa, joka on minulle velkaa sievoisen summan euroja. Kyseessä on niin suuri summa, etten kykene sitä antamaan anteeksi. Asiasta tekee vaikean se, etten saa yhteyttä ko. henkilöön. Hän ilmeisesti häpeää velkaansa ja ei kehtaa keskustella siitä. Olen malttanut painostamatta odottaa sovitusta maksupäivästä jo pari kuukautta, mutta nyt alan jo huolestua siitä, että onko hänellä edes halua ja aikomusta maksaa summaa. Minulle kyllä kävisi osamaksukin. Olen koettanyt ottaa yhteyttä häneen mutta tuloksetta.

Saan kyllä syyttää vain itseäni koko velasta. Humalassa olimme molemmat, vieläpä uhkapelaamassa, kun lainasin rahat.

On tässä tapauksessa positiivisiakin puolia. Kantapään kautta opin, ettei suurta summaa pidä lainata kuin vanhoille ystäville, jotka monen vuoden ajan ovat todistaneet suoraselkäisyytensä. Edes maksukyvyttömyys ei tuntuisi kovin pahalta, mutta se tuntuu hyvin pahalta, että velkaa oleva ystävä ei edes näytä olevan halukas maksamaan takaisin. Jos minä olisin velkaa, pitäisin kunnia-asiana takaisinmaksua ja asettaisin sen tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Säästäisin muista kuluista, jotta saisin maksettua velan.

Täytyy harkita tarkoin seuraavat askeleet, koska nyt tilanne on vielä siedettävä. Minä en ole velkaa vaan minulle ollaan velkaa. En halua pahentaa tilannetta. En halua aiheuttaa harmia muille enkä itselleni.