Faija oli siivoamassa uudella kämpälläni. Harvoin sitä nykyään näkee, mutta melkein aina se on yhtä kärttyinen, kun tavataan. En voi kuin ihmetellä, miten ihminen jaksaa päivästä päivään elää niin kärttyistä elämää. Mitään syytähän ei olisi olla kärttyinen. Talous, perhe, työ, harrastukset ovat kaikki ilmeisen kunnossa. Minun vitsit sille ei ole kyllä koskaan uponnut. Tulee usein se kuuluisa kiusallinen hiljaisuus, kun kerron jotain "hauskaa", ja toinen on vakavana. Toisten kärttyisyys tarttuu. Ovat oikeita ilonpilaajia nuo murjottajat. Ei tee mieli tavata usein, kun hyvä päivä menee syyttä suotta kuitenkin murjottamisen katselemiseksi. En usko, että tuo on sitä "keski-iän kriisiä", koska tuota on jatkunut jo viimeiset 10 vuotta. Ah, on ihanaa anonyymiyden suojassa avautua. En ikinä viitsisi sille tätä viestiä esimerkiksi sähköpostittaa. Se on varmaan tuo vuosikymmenien absolutismi, mikä aiheuttaa tuon kärttyisyyden. Alkaisi minuakin aivan täydellisen varmasti vituttamaan, jos ei nollaisi aivoja kerran kuussa. Nyt mutsi tilasi niille ulkomaanmatkan. Toivottavasti se auttaa hetkeksi.